sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Eläinrääkkäystä

Muutama sana eläimistä ja eläinten kohtelusta täällä Alanyassa. Turistien iloksi tännetuodaan Lähi-Idästä tms mm kameleita ja aaseja. Tämän kamelin omistaja kävelee itse kamelinsa kanssa eli sen mitä kävelee kameli kävelee myös omistaja. kameli on ajoittain kuonokoppaan puettu ja ajoittain niin kuin nyt kuvassakin, eli ilman kuonokoppaa. Periaatteessa tämä kameli näyttää päällisin puolin hyvinvoivalta. Ja toisinaan näen kun se seisoo erään kerrostalon takapihalla pureskelemassa heinää tms. Kamelin perään on usein sidottuna aasi. Aasikin näyttää muuten hyvinvoivalta mutta ajoittain sen selässä istuu ihminen / asiakas jonka paino lähentelee aasin painoa... eikä se tunnu kohtuulliselta.
Kanat, kukot ja kanalat... ovat turkkilaisten ylpeys mutta monelle turistille epämieluisa yllätys. Tämä kukon koppi on kuvattu minun etuoveni edestä. Kukkoparka on usein tuossa pienessä kopissa jossa se mahtuu juuri seisomaan suorana ja kääntymään. Ja tänäkin aamuna kun avasin ulko-oven niin kukko kiekaisii sellaisilla desibelilukemilla että korviin sattui. Toinen kukko ja isohko kanalauma on talon ympärillä puoliksi vapaana ja puoliksi aidatulla alueella / jyrkässä rinteessä. Ja se meteli jota kanat pitää ylittää tuskallisuudessaan kukon kiekaisut. Ja se ei ole vain minuutti tai kaksi vaan suurin osa päivää kun nämä murut ääntelevät.
Tässä sivupihaltani kuvattui herra kukko. Toinen haaste kanalauman äänen lisäksi on kanankakan haju. Eilen aamulla kun heräsin niin makuuhuoneessani ei ollut raikasta meri-ilman tuulahdusta vaan läpitunkeva kanankakan haju. siinä vaiheessa tuli mieleeni paljon mukavampia sanoja, kuten kanapaisti, grillattu kana, uunikana, kanasalaatti, kanakeitto jne. jotenkin tuntui että mitta on täysi. Jollain tavoin tuohon kanalauman meteliin kai tottuu, mutta se p**kan haju... nyt oli ensimmäinen kerta kun haju tunki asuntoon sisälle. Toivon että se oli myös viimeinen, mutta en ihan jaksa uskoa siihen. katsotaan.
Pari päivää sitten melko suloisen oloinen koiranpentu tuli luokseni kun istuin yhden hamamin portilla. Kanssani siinä istui turkkilainen n 17 vuotias erään hierojan tyttö. minun huomioni vei koiran kaulassa ja niskassa näkyvät metallipallerot. Tyttö sanoi vain että "oi, joku on laittanut sille hienon kaulakorun"... minulla repesi itsehillintä ja sanoin mitä ajattelin.

Täällä näkee paljon kissoja ja koiria joille joko turkkilaiset lapset tai aikuiset laittavat joko kaulapannan (kireälle) tai jonkinlaisen kaulakorun. Kun eläin sitten puolivillinä vaihtaa aluetta ja kasvaa niin kukaan ei poista tai löysytä niitä liian kireällä olevia pantoja ja koruja. Tämä koira on karmea esimerkki siitä. Koiran kaulassa leuan alla oli erittävä ja verestävä alue jossa ei ollut karvaa eikä ihoa, ainoastaan kireällä oleva jonkun laittama metallinen koruketju. Niskassa näkyi parissa kohtaa kaulakorun pallo ihon läpi esille työntyvänä ja monessa kohtaa ihon alle kuroutuneena, siis että iho oli kasvanut korun päälle ja koru painunut ihon alle. kaulan alueet näyttivät tulehtuneilta, eirittäviltä ja ilmeisesti ovat koiralle melko kivuliaita. Ja näitä koiria ja kissoja on paljon. Tämä on vain yksi esimerkki jonka sain kuvattua.

Tänä vuonna turkkilaisilla on muoti-ilmiönä koiranpennut erilaisten firmojen sisäänheittäjinä. Koirat ja koiranpennut ovat hyvin lyhyiden metalliketjujen päähän kytkettyinä esimerkiksi kultaliikkeen, kenkäkaupan, laukkukaupan ja optikon edessä. kun eurooppalaiset naiset pysähtyvät ihastelemaan ja taputtelemaan söpöjä koiria niin myyjät ovat onnellisia. myyjät ovat onnellisia koska ihmiset pysähtyvät ja he pääsevät sitten keskustelemaan ja kauppaamaan tuotteitaan. Näin siis koira toimii sisäänheittäjänä eivätkä turistit edes tajua sitä. Vielä vähemmän monet ajattelevat koirien hyvinvointia.

Näille koirille annetaan vettä ja jotain ruokaa, mutta ne ovat päivin ja öin siinä samassa tosi lyhyessä ketjussa ilman hoivaa ja ilman liikuntaa. koirien olinpaikat ovat osan päivää varjossa esim jonkin puun alla, mutta silti tosi kuumilla katuosuuksilla, asfaltilla tai betonilla. mitään alustoja tai koppeja koirilla ei ole. Ja jos sataa niin siinä ne sitten näkyvät lojuvan sateessa ja vedessä. Ja jos ne ulisevat, haukkuvat ja yrittävät pyrkiä liikkumaan enemmän niin turkkilaiset lyövät / kurittavat kovakouraisesti. Nämä koirat on alistettu tosi surkeisiin oloihin. suututtaa koirien ja kissojen puolesta tuollainen välinpitämättömyys ja julmuus. Ja eurooppalaisella mittapuulla katsottuna kyse on eläinrääkkäyksestä. Täällä sitä sanaa ei tunneta, vielä. Tulevat kyllä aikanaan tuntemaan, sillä ei tämä näin voi jatkua. Uskoisin että eurooppalaiset puuttuvat asiaan sen verran että paikallisviranomaisetkin havahtuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.