perjantai 4. huhtikuuta 2014

Turkki ja EU


Turkista ei tule koskaan EU:n jäsentä

Joulukuussa 1999 Turkin pääministeri Bülent Ecevit laskeutui Helsingin lentokentälle toivoa täynnä. Ecevit tuli Helsinkiin, koska kaupungissa järjestetyssä EU-huippukokouksessa Turkki hyväksyttiin viimeinkin – vuosikymmenten odotusten jälkeen – unionin jäsenyyttä hakevaksi maaksi.
Turkin haluttiin lähentyvän unionia taloudellisten etujen ohella myös siksi, että EU halusi levittää arvomaailmaansa ja ideologiaansa laajemmalle. Nato-maa nähtiin strategisesti tärkeänä siltavaltiona idän ja lännen välillä. Intohimoisella laajentumispolitiikalla haluttiin luoda vakautta unionin rajaseuduille.
"Jotkut ihmiset Euroopan unionissa ovat vakuuttuneita siitä, että jäseneksi pääsy kestää vuosia. Turkkilaisten dynaamisuus ja sitoutuminen saa kuitenkin aikaan sen, että jäsenyys tapahtuu nopeasti", Ecevit unelmoi 15 vuotta sitten Helsingissä.
Turkkilainen lehdistökin iloitsi.
"Ensimmäinen muslimikandidaatti Turkki on yrittänyt kaksi vuosisataa integroitua läntiseen sivilisaatioon, ja nyt maa on ottanut yrityksessään historiallisen askeleen", Hürriyet-lehti kirjoitti.
Tosiasiat olisi pitänyt tunnustaa jo silloin: Turkista ei tule koskaan EU:n jäsenmaata.
Ensimmäinen ilmiselvä syy on Turkin koko. Yli 74 miljoonalla turkkilaisella olisi lähes yhtä paljon päätösvaltaa unionin jäsenenä kuin Saksalla. Sellaiselle olisi vaikeaa saada tukea vanhojen jäsenmaiden kansalaisilta.
Toisen syyn EU-sopimattomuudelle on Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan osoittanut viime aikoina varsin selvästi esimerkiksi estämällä kansalaisilta pääsyn Twitteriin ja Youtubeen. Eurooppaan ei haluta enää yhtään uutta yksinvaltiasta.
Turkin kanssa käytävät jäsenyysneuvottelut ovat käytännössä jäissä. Jäsenyysneuvotteluiden sijasta kannattaisi keskittyä talousyhteistyön vahvistamiseen.
Neuvottelut eivät ole silti olleet turhia. Niiden avulla Turkki on muuttunut ja neuvottelupöydissä matka onkin kenties ollut määränpää.
Erdogan näyttää nyt romuttavan saavutukset, eikä Turkin asenne muutu lähitulevaisuudessa. Maata johtava, islamiin juureutuva AK-puolue, sai viikonlopun paikallisvaaleissa 46 prosentin kannatuksen. Se voi tarkoittaa, että Erdogan voi olla vallassa 2019 asti. Ecevitin unelman unionin jäsenyydestä voi julistaa kuolleeksi.
Petteri Tuohinen petteri.tuohinen@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimituksen toimittaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.