sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Alanyan Discoja ja muuta iltaelämää

Alanyan discoja ja muuta iltaelämää

Iltaelämän vipinää löytyy sesonkiaikaan vaikka mistä. Jokaisessa kadunkulmassa ns. baarikortteleissa on kaikkea mahdollista karaokebaareista ruokaravintoloihin ja trubaduuri-pubeista discoihin. Isoimmat discot, paria poikkeusta lukuunottamatta löytyvät satamasta Keykubat-rannan puolelta eli kale-kukkulan itäiseltä puolelta. Tässä niistä muutama kuvien ja videoiden kera:

Bistro Bellman, rajana taivas
 Bistro Bellman, satamassa
Alkuun tuntui hassulta näin suomalaisiin discoihin tottuneena kun ei ole seiniä eikä kattoa tms vaan avoimet "laidat" joka suuntaan. Menon melskeessä se ei kuitenkaan haitannut mitään, päinvastoin tuuletus toimi hyvin :) mitä tulisi siitä että bailaat +35-asteen lämpötilassa suomalaistyylisessä umpinaisessa discossa? -hurja hiki-  Meno on sitä luokkaa etten päästäisi omaa 18-vuotiastani sinne ilman "kaitsijaa". Kaikkea löytyy, niin kuin muistakin isoista discoista. Musiikkina on pääasiassa kansainvälisiä hittejä mutta myös Turkkialisia hittejä. Tämä on paikallisten suosiossa.

Robin Hood
Robin Hood, satamassa, lähes edellisen vieressä. Biletystä useammassa kerroksessa ja tässäkin discossa voisi sanoa että "rajana on taivas". No, jotain taivaan vastakohdastakin voisi lisätä, niin kuin muidenkin isojen discojen osalta, mutten lisää ihan kohteliaisuussyistä. Tästä paikasta mieleen jäi ekakerrasta se että ota omat wc-paperit mukaan tai muista pyytää ennen vessoja  pöydän takana istuvalta mieheltä paperia. Ja tässä paikassa näin ekan kerran mitä tarkoittaa baaritiskillä tanssiminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Muistaakseni tänne ei päässyt sisälle muutoin kuin mies-nais-tasaparein, mutta en ole varma oliko se tämä vai joku toinen disco. Tänä kesänä en sattumoisin päässyt muualle kuin Bellmaniin, kun herra Z ei sallinut minulle muuta paikkaa... ja senkin vain siksi kun siellä työskenteli niin monta hänen entisträ työkaveriaan että hän sai kontrolloitua mitä siellä tein ja kenen kanssa :DD


Crazy Bull, Kestel 10 km Alanyasta itään. Tämä keväällä / alkukesästä avattu disco on lähes keskellä ei mitään, mutta siihen nähden että suomalaisten suosima GoldCity asumis- ja palvelukeskus yms on vielä yli 10km kauempana ja ihan korvessa, niin tänne matkustaminen ei ole ongelma eikä mikään. Mahmutlariin ja kesteliin menevät bussit tulevat ihan edestäa, ja pihalla patsasteleva iso punainen häränpää on sen verran näkyvä ettei tätä voi olla huomaamatta. Lähes kaikki Ataturkilta itään lähtevät bussit menevät tästä ohi, joten kyytiin vaan ja katsastamaan tämä paikka.


Villa Okan, ihan ydinkeskustassa Ataturk-kadun varrella on mukavia kokemuksia tarjoava paikka. siellä voit kohdata mm turbaduurin ja monta muuta paikallista muusikkoa jotka esiintyvät yksin tai kaksin. Useat heistä esittävät sekä kansainvälisiä hittejä että hieman myös turkkialaisia hittejä. Jotkut illat ovat käsittääkseni ihan turkkialaiselle musiikillekin keskittyviä, mutta itse en ole osunut paikalle sellaisena iltana, vielä.

Queens Garden on iso avoin biletila pöytineen kaikkineen keskellä basaarialuetta, Ataturk-kadulta satamaa ja em yökerhoja kohti. Tämä ei liity Queens Gardeniin, mutta puhun siitä tässä koska tuossa kakkosvideossa näkyy hyvin nuo kultakala-maljat jotka ovat nyt jonkinlainen muoti-ilmiö. Toinen muoti-ilmiö Alanyassa on laiton viina eli ns kotipolttoinen, joka on usein epäpuhdasta ja aiheuttaa silloin myrkytystiloja. Mihin se halpa kotipolttoinen sitten kätketään? -erilaisiin juomasekoituksiin joissa on monia makuja että pontikalle tyypillinen maku peittyy. Sen käytön huomasin sekä sairaalatyön aikana työn merkeissä että itse parissa ravintelissa käydessä. Naiset tilasivat innoissaan isoja ja tosi kalliita maljallisia lukuisine pilleineen. Ensinnäkin maussa tuntui läpi pontikan maku, sanoo hän joka on entisen avioliittonsa aikana joutunut vaikka mihin tilanteisiin ja siten myös pontikkaa maistanut joskus kauan, kauan sitten. Maku on yksi tunnusmerkki, mutta se peitetään aika hyvin. Toinen tunnusmerkki on se että ne ympärilläsi olevat kaverit jotka imaisevat juomaa hanakammin ja enemmän konkreettisesti juovat itsensä pöydän alle ja ihmettelevät että miten tässä näin kävi. Molemmista seurueista, joiden kanssa jouduin maljan ympärille, tipahti todella nopeasti suurin osa niin huonoon kuntoon ettei kävelykään enää onnistunut, ei ollut minkäänlaista tasapainoa tai suuntavaistoa, hirmuinen paha olo ja päänsärky jne. Osa heistä oletti saaneensa tyrmäystippoja, mutta "vanha vainukoira" (kuten exäni minua nimitti) väittää että maljoissa oli tuolloin pontikkaa ja naisten oireiden perusteella vielä ilmeisen epäpuhdasta eli huonosti keitettyä.

Ja sitten muistakaahan käydä Royal Restaurantissa ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Tarjolla on aamupalaa, päivällistä, illallista, siis ruokaa kaiken aikaa, ja juomaa, hyvä musiikki, mukavaa seuraa sekä isot tv-ruudut Royal Restaurant

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.